Ihminen on kuin korttitalo,kun tukevan kortin ottaa pois tai pieni tuulen vire osuu se romahtaa. Kuka jaksaa koota korttitalon uudestaan? Mä oon romahtanu monta kertaa,löytäny itteni pohjalta,veitsi kädessä. Mutta on olemassa ihmisiä jotka on koonu mut aina uudestaan. Ja tuntuu että heitä ei voi kiittää tarpeeksi. On ihmeelistä miten elämän voi rakentaa muutaman ihmisen varaan ja on vaikea edes käsittää kuinka tärkeitä he ovat. Olen valehdellut, mutta vain siksi koska halusin suojella teitä. Ei ole hyvä syy,valehtelu satuttaa vain enemmän. Mutta kun olen teiltä kuulut ajatuksia itsensä satuttamisesta,itsemurhista. Ja niiden takia lysähtänyt maahan itkemään,itken itseni uneen,pelkään. Se pelko kun pelkää että joku tekee itselleen jotain... Ei ole mitään kamalempaa. Mä päätin silloin että kukaan ei koskaan saa nähdä arpia käsissäni,lukea itsemurha kirjeitä tai mitään muuta vastaavaa. Vaikka kuinka olisin halunnut huuta teiltä apua,vain ne sanat: "Älä tee itteles mitään" tai jotain sinnepäin. En sanonut,koska teidän ei tarvitse pelätä. Mä en tällä hetkellä tiedä mihin mä oon menossa,olen eksynyt. Musta tuntuu että satutan kaikkia ja mä en voi vaan lopettaa sitä. EN AIJO TEHDÄ ITSELLENI MITÄÄN! koska lupaus on vahvempi kuin Demoni. Mutta mulla on menny NIIN huonosti ja se ei tunnu loppuvan.... Ruoka ja kaikki muut menee vain päin persettä! Mä en pysty korjaamaan kaikkea...Mä tarviin aikaa,mä tiedän sen. Mä vaan haluaisin Zienin syliin... Turvaan... Ainoa asia joka lohduttaa ja paljon on se että mun pikku perheellä alkaa asiat järjestyä! <3 Sitä mä olen aina hallunnut. Nähdä kaikkien hymyilevän. Ja mä voin sanoa että mun elämän paras päivä oli se kun mä jäin kiinni. Valehtelusta, syömishäiriöstä ja viiltelystä. Silloin ihmiset tietävät ja osaavat auttaa. Mä sanon että se pelasti mut. Oli pakko antautua. Ja mä tiedän nyt, jos mä putoan tästä kaikesta jos mun ote lipeää, lämpimät kädet ottavat mut kiini. Ei veitset, ei Demonin kylmästi hymyilevät kasvot, ei.. Se on nyt kaikki loppu! Mä oon tehny lupauksen, Zienille, Yumille, Zorolle,Kirsille. Ja siitä merkinnä on mun kaulassa oleva koru, sydän jota ympyröi kultainen rengas. Rengas kuvaa ikuisuutta ja sydän lähimmäisiä. Saatat tietää nimeni mutta et tarinaani. Ja sen kuulevat vain harvat ja ne kehän mä voin luottaa. Ne kenen puolesta mä kuolisin ja joiden käsiin antaisin elämäni!

Zieni,Yumi,Loimu,Jessica,Kia... Kiitos...