Kaksi kynttilää, yksi valkoinen ja toinen tumman punainen. Valkoinen loi avaruutta ja puhtautta punainen puolestaan toi pelottavaa mutta kauista syksyn tunnelmaa. Löysin itseni samasta tilanteesta kuin Juuli ihanasta merestä. Mietin eilistä.

 

Aamulla kun heräsin eilisen disko vaateet olivat pitkin lattiiaa. Nami-swan oli vienyt multa ainoan ihmisen jota kohtaan mulla oli edes vähän tunteita. Mä pyysin että Nami-swan pyytäisi tätä tanssimaan kanssani mutta hän oli "vahingossa" pyytänyt ihastustani itselleen. Mä olin palasina. No ainakaan mun ei tarvis vaivata mun pikku päätä asioilla: Pitääköhän minusta?. Näin oli parempi. En voinut paljastaa äänestäni tai kasvoistani kuinka paljon muhun oikeesti sattui. Lysähdin ilmeettömänä lattialle ja katsoin kuinka he tanssivat rakkaus biisin tahtiin. Mä halusin kotiin peiton alle itkemään. Mä halusin PALJON suklaata enkä haluaisi enää ikinä nähdä Nami-swania. Kapaleen jälkeen istuin vessassa ja pidättelin itkua. Nami-swan, Luffy ja Jasu tulivat etsimään mua. En vastannut heidän huutoihinsa. Mutta Luffy tuntee mut liian hyvin ja jäi odottamaan mua. Sen jälkeen Nami-swan tulee kertomaan kuinka huono ihastukseni oli ollut ja etten kuulemma ollut menettänyt mitään, mitä se ajatteli?! Hymyilin vain maailman typerin ja teenäisin hymy kasvoillani. Ja illalla mä tein sen mitä olin aina vannonut etten koskaan tee niin, mene nukkumaan jos on paha olla. Mä en halua jäädä vangiks lämpimään ja turvaliseen uneen. vaikka unessa kaikki olisi hyvin ja Hän saapuisikin uneeni....

 

Aamulla luin Hänen blogiaan. Mä käyn siellä joka päivä koska sitä kautta tulen tännekkin, Hän lupasi minulle ettei enää sanoisi niin. Mä mietin miksi mä edes pidän lupausta Hänen kohdallaan pystyssä, mä olen yksin. Hän kertoi myös blogissaan että jokaisella on joku bändi johon voi samaistua. Mun on Superchick, yksen biisi pelasti mut itsemurhalta.  Mä olin vaaralisen lähellä kuolemaa silloin eikä KUKAAN ole tienyt sitä ennen tätä. Se johtui siitä koska Yumi ja Hän hylkäsi mut yhtä aikaa.

 

Mä tärisin maastonvärisen toppatakin sisällä ja muiden mielestä ulkona oli lämmin, mä olin jäätymis pisteessä. Mä pyysin äitiä viemään mut syömään, se suostu koska jos mulla on jotain mitä mä haluan syödä mä saan sen. En ollut syönyt koko päivänä kunnolla, napostellut jotain vain pahasta olosta. Kävin vesassa ja pesin käsiäni joita peittivät turvaliset mustat pääkallo hansikkaan. Normaali lämpöinen vesi POLTTI käsiäni! Ei mulla näin kylmä voinu olla. Katsoin peiliin, peilikuva ei tuntunu omalta, väsyneet elmän haluttomat tyhjät silmät tuijottivat peilistä takaisin. Olin taas laihtunut. Mä oikeesti yritän.... Hiuksetkin olivat kamalassa kunnossa. Mikä tässä taas oli mennyt pieleen...?