Olen ollut täällä 12 vuotta, mutta kaikki tuntuu niin typerältä ja vieraalata. Miksi joku keksi pro ana fooruumit? Miks kaikkien täytyy olla laihoja ja täydellesiä? Ja miksi anoreksiasta luodaan unelma. Minä syytän edelleenkin omasta syömishäiriöstäni Kaijusta ja Demonia. Toisaalta eihän Kaijus käskeny mun laihduttaa itteni hengeltä mutta se miksi joskus aloin laihduttaa oli sitä että halusin näyttää Kaijukselle. Ja Demonia voin syytää 100% koska se käsi mun tehä niin, mutta toisaalta taas jetä päästi Demonin mun sisään? Mä oon aina olllu liian kiltti ja loppuen lopuks halusin että joku on ylpeä musta, tässä tapauksessa se on tuo hämärän olento, Demoni.

"Kiitos, aika synkkää tekstiä, mutta kun sitä lukee se on kuin terapiaa. Tajuaa että ei ole kauheaa jos äiti ei anna värjätä tukkaa tai jotain muuta turhaa, koska on olemassa ihan oikeita ongelmia!" ( kommentti  Neltsumiksulta)

Ehkä tätä mä oon ihmiselle halunnu kertoa, ei ole oikeutta masentua siitä että kone tai känykkä hajoaa. Koska on oikeita ongelmia ja oikeita sankareita, demonin metsästäjiä, jotka tekevät kaikkensa pelastaakseen itsensä ja muut.

Moonan ja mun välit ei oo samat enää, runo jonka hän teki minulle, oli kamala mutta pidin siitä koska se tuli suoraan sydämmestä. Ei sitä tajua ennenkuin menettää. No menetetty on ja tajuttu on. Mun sotureista on nyt tippunut yksi. Entä Yumi? Musta tuntuu että ote lipeää hänestäkin. Mä en saa uusia tilalle. Mä jään hitaasti ja kivuliaasti yksin. Moona jos luet tätä mulla on ikävä sua ja meidän vanhoja keskusteluaja.

"Jos on arpia piirrä niiden päälle perhosia" Mä tein niin ja se autto, mä en halua myöntää kuinka paljon viiltely vie mun ajatuksista ja että mulla on terä aina mukana, mutta mä en ole valmis heittämään sitä kaikkea hukkaan, Hän on paljon tärkeämpi kuin veitsen tuomat arvet. Mulla on ikävä Häntä, mua pelottaa....