Heräsin siihen kun itkin. Se oli pelottavaa, en tiennyt olinko vielä unessa vai hereillä? Kokeilin ranteitani, ei viiltojäkiä, olin helpottunut. Potkaisin peiton latialle, ja nousin istumaan. Avasin ikkunan, katu valot olivat sammuneet kello oli siis yli yksi yöllä. Ilmassa tuoksui talvi. Kylmä ilma tuntui hyvältä,painajaisten ja ahdistavan kuuman peiton jälkeen. katsoin kelloa, numeroita. En saanut niistä muodostettua mitään selkeää,punaiset numerot tuntuivat vaihtuvan kelloradion ruudussa.Nappasin puhelimen ja etsin Hänen numeron. "soita". Luin tekstiä. En voisi herättää häntä. Mitä jos tämä olikin unta...? Paita oli liimautunut inhottavasti selkääni. Viskasin sukkamakkaran pois sängyltäni, vara zoroni. En halunnut nähdä sitä! Halusin vastauksi... Otin vesipullon latialta ja kaadoin siitä päälleni jäistä vettä. Kylmät pisarat valuivat poskia ja niskaa pitkin. Sammutin kännykän valon ja laitoin sen tyynyn viereen." Jos lähettäisin tyhmänä viestin hänelle ja kysyisin olisiko hän hereillä...?" Halusin ulos! En pystynyt olemaan enää sekuntiakaan tässä kuumuudessa! Nousin ja jalat pettivät alta. Lattia oli kylmä,mutta kova. Kyyneleet tippuivat puulatialle, en tiedä miksi itkin. Ehkä pelosta...? Purin huulta, käsiin sattui. Konttasin parvekkeen ovelle ja avasin sen. Kylmä pakkasilma tuoksui hyvätä. Kuu valaisi parvekkeen. Rauhoittelin itseäni. Katsoin kuuta joka näytti hymyilevän. Rukoilin, kuiskaukseni hukkuivat yön pimeyteen. Sain itseni rauhoitetuksi,tiesin että tarvitsisin unta. Mutta  toivoin että zoro tai Hän olisi vieressäni nyt...